Totuutta, kiitos!

Julkaistu: 27.6.2024 klo 12:11

”Totuus on usein epäkohtelias”, totesi raamatunkääntäjä Mirja Ronning vieraillessamme Jerusalemin Raamattukodilla viime vuonna. Tämä lausahdus muistui taas mieleeni. Näin juhannuksen aikaan moni meistä muisteli, kuuli ja luki Johannes Kastajasta. Hän oli erikoisimpia ihmisiä, mitä maa on päällään kantanut. Jeesuskin puhui hänestä, ystävästään, hyvin kauniisti ja kunnioittavasti.

Kovin kunnioittavasti Jeesus ei sen sijaan puhunut monista muista, kuten fariseuksista ja kirjanoppineista. Heissäkin oli tosin hänen ystäviään ja kannattajiaan, mutta suurin osa näyttää olleet vastustajia. Kuten Johannes Kastajankin vastustajia.

Perin oudolta kuulostaa, ottaen huomioon, että juutalaisten johtajat lukivat samoja kirjoituksia kuin Jeesus. He olivat mielestään niiden suurimpia puolustajia.

Todellisuudessa eivät olleet, paitsi puheissaan.

Miksi, mikä siinä mätti? Sydän, joka ei rakastanut totuutta. Ihmisen sydän on sellainen. Ilman Jumalaa se on kiero ja katala, huijaa kaikkia ja jopa itseään. Siihenkin ihminen turmeltuneisuudessaan pystyy — valehtelemaan itselleen. Niin kummallista kuin se onkin.

”Totuutta pitää rakastaa, että sen voi löytää”, totesi Pohjanmaan profeettana tunnettu kurikkalainen Sameli Harju yli puoli vuosisataa sitten. Sangen omaperäinen kaveri, kuten Johannes Kastaja, mutta todellinen Jumalan mies hänkin.

Jeesuksen vastustajat tunsivat tai ainakin tiesivät totuuden, mutta he eivät rakastaneet sitä. Sydämiä kiehtoi ja sen myötä hallitsi ontto uskonnollisuus seremonioineen sekä ihmiskunnia, asema ja mammona. Jeesus viittasi kintaalla sellaisille arvoille, ja konflikti oli valmis.

”Minä olen totuus”, Jeesus sanoi. Osa kuulijoista ymmärsi, että hän puhuu totta. Sanat ja teot olivat sopusoinnussa. Puheet ilmensivät syvää viisautta, samaa, jota Jumalan profeetat olivat julistaneet satoja vuosia. Nämä kuulijat avasivat sydämensä ja antoivat Jumalan muuttaa sen.

Monet kuulijat ärsyyntyivät, koska he eivät olisi halunneet totuuden olevan se, mikä se oli. Totuus ei ole aina miellyttävä. Se voidaan kokea epäkohteliaaksi, hankalaksi ja epämukavaksi. Turmeltuneisuudessaan ihminen ei usein halua seurata totuutta, vaikka ymmärtäisi sen.

Kuitenkin se on ainoa tie vapauteen, miellytti tai ei. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi”, Jeesus sanoi. Hän käytti kuvakieltä ja esitti kutsun mennä sisään ahtaasta portista ja kulkea kaitaa tietä. Tämän ei pitäisi olla kovin vaikeatajuista. Kyse on nöyryydestä, halusta olla samaa mieltä Jumalan kanssa, vaikka oma mieli ja tunteet olisivat vastaan. Halua rakastaa totuutta, koska tietää, että se on oikein.

Armo annetaan vain nöyrille. Todellinen voittaja on se, joka voittaa itsensä. Ihminen on turmeltunut, mutta kykenee hyvään Jumalan avulla. Jeesus tarjoaa tätä muutosta, koska hän rakastaa luotujaan, ja haluaa meidät kaikki taivaaseen.

Voi kuulostaa epäkohteliaalta, mutta kaikki eivät ole matkalla sinne. Kaikkia kyllä kutsutaan sinne — ottamaan vastaan totuus: tunnustamaan synnit, ottamaan Jeesus elämän Herraksi ja jatkamaan kaitaa, mutta siunattua tietä.