Kategoria: Yleinen

Se tuli taas, kesä. Koulu- ja opiskeluvuosi on takana ja lämmin kasvun, vihreyden ja sadon vuodenaika edessä. Se tietää lomailua, kesätöitä, matkustelua, mökkeilyä ynnä muuta, kenelle mitäkin. Tiukkaa työntekoakin monelle, jopa vuoden kiireisintä.

Otsikon sanat ovat Suvivirrestä. Se näyttää synnyttävän vuodesta toiseen julkista keskustelua ja mielipiteenvaihtoa. Kuten moni muukin asia, jossa mainitaan Jumala ja annetaan kunniaa hänelle. Suvivirren vastustuksen takana lieneekin yleinen Jumalan-vastaisuus.

Mutta ilman Jumalaa ihmisen ei ole hyvä olla. Kun on sovinnossa itsensä kanssa, pystyy olemaan sitä muidenkin kanssa. Ei tarvitse hermostua eikä kokea olemassaoloaan uhatuksi silloinkaan, kun esiin nousee itselle vieraita arvoja.

Suvivirsi on kaunis ja koskettava. Ei ihme, että suurin osa suomalaisista arvostaa ja jopa rakastaa sitä, ja jakaa virren sanoituksen esiin nostamat arvot ainakin pääpiirteittäin.

Suvivirren syntyä ja taustaa tuntevat tietävät, että sen sanoilla on syvä kaikupohja. Piskuinen Suomi oli kärsinyt paitsi sodista myös katovuosista, nälänhädästä, nälkäkuolemistakin. Kun laiho kasvoi taas laaksoissa, se oli unelmien ja rukousten täyttymys — kuin turvaan pääsy kuoleman varjon laaksosta. Todellakin armas aika, josta haluttiin aivan oikein antaa kiitos Jumalalle.

Tänäänkin voimme olla kiitollisia Luojan maallemme suomasta leivästä ja hyvinvoinnista. Se ei ole itsestäänselvyys, kun tietää, millä vauhdilla maassamme lopettaa maatiloja, jotka tuottavat kansallemme leipää ja hyvinvointia. Jumala suokoon ja ihmisetkin myötävaikuttakoot, että ruoka kasvaisi jatkossakin rakkaan kotimaamme mullasta. Kaiken hyvän takana on lopulta Jumala. Ja kaiken pahan taustalta paljastuu Jumalan hylkääminen.

Hyvä voittaa lopulta, ja ne, jotka ovat liittoutuneet Jumalaan uskon sitein, voittavat hänen kanssaan.

Tänään 22.12.2025 alkaa valo lisääntyä. Eilisen talvipäivän seisauksen jälkeen päivät alkavat täällä Pohjolassa jälleen pidentyä.

Tähän päivään liittyy toinenkin merkittävä asia. Juutalaisessa hanukkakynttelikössä palavat kaikki yhdeksän liekkiä: palvelijakynttilä plus kahdeksan, jotka sytytettiin yksi per päivä 14.12. alkaen.

Hanukka on juutalaisten juhla, jolla on sanoma myös kristityille ja koko maailmalle. Viesti on yksinkertainen: hyvä voittaa, valo voittaa — lopulta.

Hanukan tausta on vuoden 175 eKr. vaiheilla. Kreikan maailmanvalta oli alistanut kansan toisensa perään ja kieltänyt muiden paitsi oman uskontonsa harjoittamisen. Myös juutalaisten sorto oli rajua. Se synnytti vastarintaliikkeen ja makkabilaissodan. Voiton myötä juutalaiset saivat taas haltuunsa turmellun temppelinsä. Siihen liittyy hanukkaihme: vain yhden päivän tarvetta vastannut öljymäärä riitti valaisemaan temppeliä kahdeksan päivää.

Jeesuksen aikana temppelin uudelleenvihkimisen muistojuhlia oli vietetty jo parisataa vuotta. Jeesuskin vieraili Jerusalemissa juhlan aikana, kuten Johanneksen evankeliumin luku 10 kertoo.

Maailma muuttuu, mutta toisaalta ei. Monella alalla on tapahtunut suorastaan huimaa edistystä, mutta yksi asia ei näytä muuttuvan: ihmiset vihaavat ja sortavat toisiaan.

Syntiinlankeemuksen tuoma turmelus ei katoa joulu- tai hanukkakynttilöitäkään sytyttämällä, vaikka valo luokin tunnelmaa ja ehkä toivoa paremmasta. Maailman tapahtumat kertovat, että rauha on vielä kaukainen toive.

”Minä olen maailman valo”, Jeesus sanoi. Hän valaisee ihmisen sielun, kun saa luvan. Kun Jeesus Kristus saa tilaa ihmisten välisissä suhteissa, todelinen, Jumalan valo voi lisääntyä koko tässä pimeässä maailmassa. Jumalalla on hyvä tahto kaikille kansoille, enkelit julistivat Beetlehemin paimenille.

Siksi, näytti miltä näytti, olkoon alkava vuosi valon lisääntymisen vuosi.

Suoraan kysymykseen suora vastaus: kestävä rauha ihmisten ja kansojen suhteissa voi syntyä vain, jos se syntyy ensin ihmisen sisimmässä. Eli mielessä, sydämessä.

Rauhanneuvotteluilla haetaan kompromisseja, jotka voivat johtaa rauhaan, mutta valitettavasti kätkevät usein sisäänsä jo seuraavan konfliktin siemenen.

Rauhanneuvotteluja valmistellaan ja niitä käydään sovinnon syntymiseksi eri kriisipesäkkeissä. Kaikki toivovat parasta, mutta monet myös epäilevät ja jotkut pelkäävät pahinta hyvistä aikomuksista huolimatta.

Rauha ihmisen mielessä, sydämessä! Lopulta siinä on kaikki. Ja sen rauhan voi saada vain ottamalla Jeesus Kristus elämänsä ja sydämensä hallitsijaksi. Hän tuo rauhan Jumalan kanssa ja samalla sisäisen vapauden, jonka pohjalta voi solmia hyviä ja kestäviä suhteita muiden kanssa.

Koska Jeesus Kristus on henkilö, persoona, hän on jotain aivan muuta kuin uskonto, asenne, mielipide Jumalasta tai jumaluudesta. Usko on suhde, yhteys, joka muuttaa ihmisen sisäisesti.

Ilman Jeesusta täydellinen rauha kansojen välille on mahdotonta saavuttaa. Tietenkin siihen tulee aina pyrkiä. Onneksi rauhaakin on maailmassa ollut paljon historian kuluessa. Suomikin on saanut nauttia rauhasta viimeiset 80 vuotta. Sitä ennen meidänkin historiamme on ollut melko risainen ja verinen. Yhä uudelleen on rauha päättynyt vieraan vallan hyökkäykseen, kapinaan, vallankumoukseen tai muuhun konfliktiin.

Tämä kaikki loppuu aikanaan! Jeesus tuli 2000 vuotta sitten maailmaan hoitamaan ihmiskunnan suurimman ongelman, synnin. Hän palaa takaisin. Vaikka emme tiedä tarkasti, milloin, voimme perustellusti sanoa, että se tapahtuu pian. Tullessaan hän tuo tullessaan rauhan koko maailmaan ja pahuus saa palkkansa kaikissa sen muodoissa. Pahalla on alku ja loppu, Jeesuksen kuningaskunnalla ei kumpaakaan. Se on ikuinen. Se valtakunta on jo täällä, ihmissydämissä ja suhteissa, mutta näkymättömänä ja altavastaajana, vainottunakin. Mutta kun Jeesus palaa, rauha tulee vallitsemaan pysyvästi ja ikuisesti.

”Totuus on usein epäkohtelias”, totesi raamatunkääntäjä Mirja Ronning vieraillessamme Jerusalemin Raamattukodilla viime vuonna. Tämä lausahdus muistui taas mieleeni. Näin juhannuksen aikaan moni meistä muisteli, kuuli ja luki Johannes Kastajasta. Hän oli erikoisimpia ihmisiä, mitä maa on päällään kantanut. Jeesuskin puhui hänestä, ystävästään, hyvin kauniisti ja kunnioittavasti.

Kovin kunnioittavasti Jeesus ei sen sijaan puhunut monista muista, kuten fariseuksista ja kirjanoppineista. Heissäkin oli tosin hänen ystäviään ja kannattajiaan, mutta suurin osa näyttää olleet vastustajia. Kuten Johannes Kastajankin vastustajia.

Perin oudolta kuulostaa, ottaen huomioon, että juutalaisten johtajat lukivat samoja kirjoituksia kuin Jeesus. He olivat mielestään niiden suurimpia puolustajia.

Todellisuudessa eivät olleet, paitsi puheissaan.

Miksi, mikä siinä mätti? Sydän, joka ei rakastanut totuutta. Ihmisen sydän on sellainen. Ilman Jumalaa se on kiero ja katala, huijaa kaikkia ja jopa itseään. Siihenkin ihminen turmeltuneisuudessaan pystyy — valehtelemaan itselleen. Niin kummallista kuin se onkin.

”Totuutta pitää rakastaa, että sen voi löytää”, totesi Pohjanmaan profeettana tunnettu kurikkalainen Sameli Harju yli puoli vuosisataa sitten. Sangen omaperäinen kaveri, kuten Johannes Kastaja, mutta todellinen Jumalan mies hänkin.

Jeesuksen vastustajat tunsivat tai ainakin tiesivät totuuden, mutta he eivät rakastaneet sitä. Sydämiä kiehtoi ja sen myötä hallitsi ontto uskonnollisuus seremonioineen sekä ihmiskunnia, asema ja mammona. Jeesus viittasi kintaalla sellaisille arvoille, ja konflikti oli valmis.

”Minä olen totuus”, Jeesus sanoi. Osa kuulijoista ymmärsi, että hän puhuu totta. Sanat ja teot olivat sopusoinnussa. Puheet ilmensivät syvää viisautta, samaa, jota Jumalan profeetat olivat julistaneet satoja vuosia. Nämä kuulijat avasivat sydämensä ja antoivat Jumalan muuttaa sen.

Monet kuulijat ärsyyntyivät, koska he eivät olisi halunneet totuuden olevan se, mikä se oli. Totuus ei ole aina miellyttävä. Se voidaan kokea epäkohteliaaksi, hankalaksi ja epämukavaksi. Turmeltuneisuudessaan ihminen ei usein halua seurata totuutta, vaikka ymmärtäisi sen.

Kuitenkin se on ainoa tie vapauteen, miellytti tai ei. ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi”, Jeesus sanoi. Hän käytti kuvakieltä ja esitti kutsun mennä sisään ahtaasta portista ja kulkea kaitaa tietä. Tämän ei pitäisi olla kovin vaikeatajuista. Kyse on nöyryydestä, halusta olla samaa mieltä Jumalan kanssa, vaikka oma mieli ja tunteet olisivat vastaan. Halua rakastaa totuutta, koska tietää, että se on oikein.

Armo annetaan vain nöyrille. Todellinen voittaja on se, joka voittaa itsensä. Ihminen on turmeltunut, mutta kykenee hyvään Jumalan avulla. Jeesus tarjoaa tätä muutosta, koska hän rakastaa luotujaan, ja haluaa meidät kaikki taivaaseen.

Voi kuulostaa epäkohteliaalta, mutta kaikki eivät ole matkalla sinne. Kaikkia kyllä kutsutaan sinne — ottamaan vastaan totuus: tunnustamaan synnit, ottamaan Jeesus elämän Herraksi ja jatkamaan kaitaa, mutta siunattua tietä.

Kun Herran enkeli ilmestyi yöllä laumaansa paimentaville beetlehemiläismiehille Jeesuksen syntymästä, he mainitsivat lapsesta kolme titteliä: ”Hän on Vapahtaja, Kristus, Herra.” Enkelin seuraksi paikalle ilmestynyt kokonainen enkelijoukko viritti mahtavan ylistyksen tapahtuneen johdosta.

Ja syystä. Jeesus on Vapahtaja, Kristus ja Herra. Ja se on ylistyksen arvoista, arvokkaampaa kuin mikään muu maailmassa.

Kun Herran enkeli ilmoitti beetlehemiläiselle rakennusmiehelle Joosefille tämän morsiamelle syntyvästä lapsesta, enkeli antoi samalla määräyksen lapsen nimestä: ”Sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän vapauttaa kansansa sen synneistä.” Jeesus on Vapahtaja.

Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanjoessa, Pyhä Henki laskeutui tämän päälle heti vedestä noustessa. Jeesus voideltiin tehtäväänsä, sovittamaan kansan synnit. Kristus tarkoittaa voideltua. Jeesus on Jumalan voideltu. Tämän syntien sovituksen vastaanottaminen tuo vapauden. Vain synnittömän Jeesuksen uhri kelpaa sovituksen perusteeksi. Mutta se sovitus oli täydellinen ja riittää jokaiselle.

Kuollessaan ristillä Jeesus toi jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden sekä sovitukseen että vapauteen kaikesta pahasta, kaikista Paholaisen aikaansaannoksista. Vaikka paha vaikuttaa edelleen maailmassa monella tavalla, sille tulee loppu. Eräänä päivänä Jeesus yksin on Herra, ja hänen kuningaskuntansa on ikuinen. Siksi Jeesus on myös Herra. Koska hän on Vapahtaja ja Kristus, hän on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.

Maailma on levoton paikka, hankala, pelottava ja ahdistava monella tavalla. Pelon aiheet ovat todellisia, kuten jokainen uutisia seurannut tietää. Salakavalasti uhka perusturvallisuuden horjumisesta on tullut todelliseksi myös Suomessa.

Näin ei ollut ihmishistorian alussa, ja tulee vielä aika, jolloin kaikki on jälleen hyvin. Onko tämä tyhjää toiveajattelua? Ei, mutta sille on ehtonsa. Asia ei ole itsestään selvä.

Kun Jumala loi ensimmäiset ihmiset, hän loi heidät parhaaseen mahdolliseen ympäristöön. Hän oli itse paljon heidän seurassaan Kolminaisuuden toisen persoonan, Jeesuksen kautta. Kaikki oli hyvin. Ei riitoja, ei uhkia, ei syyllisyyttä, ei pelkoa — ei mitään pahaa.

Sitten tuli ylpeys, jota seurasi tottelemattomuus. Kun ensimmäiset ihmiset erehtyivät luulemaan omien tunteidensa ja tahtonsa mukaisia valintoja Jumalan tahtoa parempina, tie tuhoon oli avattu.

Sillä tiellä olemme. Ylpeys ja omat halut — ne eivät vie vapauteen, vaikka puoli maailmaa kirkuu niiden perään. Ne vievät orjuuteen.

Vapauden tie on suhde Jumalaan. Se olotila, johon ihmiset alun perin luotiin. Se on ainoa vaihtoehto, mutta muuta ei tarvita, koska se on täydellinen vaihtoehto. Tie sisäiseen vapauteen, josta seuraa myös rohkeus.

Tule Jeesuksen luo, lue Raamattua ja hakeudun uskovien yhteyteen.

Toivotan sinulle rauhallista ja siunauksellista joulun aikaa ja uutta vuotta 2023!

Vuosi 2022 oli toisaalta hieno, toisaalta vaikea ja pelottavakin. Juuri kun aloimme nähdä vapaamman ajan koittavan koronarajoitusten jälkeen, jouduimme pidättämään hengitystämme, miltei koko maailma. Sotaa Euroopassa emme todellakaan olisi odottaneet tai uskoneet mahdolliseksi.

Silti saimme iloita taas koko vuoden monista asioista. Läheisistä ihmisistä, kauniista luonnosta ja monesta muusta asiasta. Ilon ja kiitoksen aiheita on aina loputtomiin.

Turvallisuus maailmassa ei tule olemaan taattu jatkossakaan. Siitä huolimatta voimme olla toiveikkaalla ja luottavaisella mielellä — kun luottamuksemme ja toivomme perustuu oikeisiin asioihin. Jumala on toivomme. Jos tunnet hänet, tiedät tämän. Jos et vielä tunne, voit tulla tuntemaan.

Tervetuloa Lammin vapaaseurakunnan ”perheeseen”. Sinulle on paikka ja sinua odotetaan.

”Sen vain sanon, veljet, että aika on lyhyt – – sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” Paavalin 1. kirje korinttilaisille, jakeet 29 ja 31.

Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Korintin kristityille noin vuonna 55. Nämä hänen sanansa osoittautuivat profeetallisiksi. Vain viisitoista vuotta myöhemmin silloinen maailma koki valtavia mullistuksia. Ne koskivat myös korinttilaisia, mutta varsinkin Israelia ja juutalaisia. Vuodesta 70 silloista, pitkään suhteellisen normaalia elämää elänyttä Israelia ei ollut enää olemassa. Rooman armeija oli käytännössä tuhonnut maan täysin, myös suurimman osan väestöstä. Jäljelle jääneet oli karkotettu ympäri Eurooppaa.

Olemme nähneet viime vuosina isoja asioita. Korona kosketti monia läheltä tai henkilökohtaisesti. Viime talvena läntinen maailma havahtui perin pohjin. Jotain tuntuu muuttuneen peruuttamattomasti. Emme voi enää tuudittautua samaan turvallisuudentunteeseen kuin ennen. Voisiko meidänkin maassamme tapahtua jotain samaa kuin Ukrainassa? Asiaan havahduttiin vahvasti maamme valtiojohtoa myöten, ja suuria ratkaisuja on tehty.

Jumala on ainoa, joka tietää sekä menneet että tulevat. Meidän kannaltamme parasta valmistautumista tulevaan on tutustua Jumalaan omakohtaisesti, luoda yhteys, suhde. Tästä käytetään nimeä uskoontulo tai kääntymys. Ulkonaista turvaa emme aina saa, mutta iankaikkisen kyllä. Jeesus Kristus on sovittanut syntimme, niin että voimme saada ne anteeksi, kun kadumme niitä ja pyydämme anteeksiantoa. Saamme myös Jumalalta voiman elää jatkossa toisin.

Missään ei ole niin turvallista ja vapauttavaa kuin Jumalan yhteydessä.

Pitkä hiljaisuus ja odotus on ohi — tervetuloa jälleen kirkkoon. Lievenevien koronarajoitusten johdosta voimme avata kirkon ovet sunnuntaina 20.6. Heti ensimmäisessä tilaisuudessa pääsemme osallistumaan nettiyhteyden kautta Vapaakirkon kesäjuhlapäivän, Toivon festivaalin tilaisuuksiin. Ne alkavat klo 12, 15 ja 17.30. Voit olla mukana koko päivän tai osan siitä. Väliajoilla on tarjoilua ja päivän päätteeksi ehtoollishetki.

Siitä eteenpäin kaikki tilaisuutemme ovat avoimia. Noudatamme tietysti normaalia koronavarovaisuutta.

Korona-aikana videoituja opetuksia voi katsella ja kuunnella YouTuben kautta. Toivotan kaikille mukavaa ja rentouttavaa kesää!

Maailma muuttui nopeasti, ja palanneeko se enää koskaan täysin ennalleen? Koronaviruksen edellyttämät voimakkaat toimet koskettavat yhteiskuntia laajasti. Myös kristillinen toiminta ja seurakuntien työ on muutoksessa. Lammin vapaaseurakuntakin on siirtynyt useimpien tilaisuuksien suhteen ”nettiseurakuntien” joukkoon. Ilmoitetut tilaisuudet pidetään, mutta ilman suurta yleisöä. Puheet videoidaan netistä jälkeenpäin katsottaviksi — muutaman tunnin tai parin päivän viiveellä.

Kaiken keskellä on tärkeää säilyttää kaksi asiaa: viisaus ja luottamus. On viisasta noudattaa koronapandemian edellyttämiä varotoimenpiteitä. Se on vastuullisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Emme ajattele vain itseämme vaan kaikkien parasta. Samalla on hyvä muistaa, mitä kaikkivaltias ja iankaikkinen Jumala on puhunut ja puhuu. Emme pohjimmiltaan ole minkään maailmaan liittyvän voiman armoilla. Meillä on etuoikeus rukoilla ja saada rukousvastauksia. Raamattu ja historia ovat täynnä esimerkkejä siitä, mitä Jumala tekee ahdinkojenkin aikoina. Pidetään siis katse Jeesuksessa. Pää kylmänä mutta sydän lämpimänä.

Kaikkein tärkeintä on muistaa: uskon kautta Jeesukseen Kristukseen meillä on iankaikkinen elämä. ”Elämmepä siis tai kuolemme, me olemme Herran omat” (Room. 14:8).